Päivät pitenee ja lämpenee,siis merkki keväästä ja kesän tulosta. Hieman innoissaan jotta pääsee
harrastuksen pariin ,kamullekin hankittiin kamppeet jotta ei oltas nii säiden armoilla. Lauantaina
niin mieli korkealla tulevasta ja sunnuntai aamu ajoi karkeasti takaisin maallisiin asioihin .Isä soitti ja asian
arvasin epänormaalin soittoajan takia ,äiti nukkui pois. Sairasteltuaan jo tovin aikaa ei tullut lähtö yllätyksenä
mutta silti, silmä kostui kyyneliin.Kamun läsnäolo helpotti hieman. Josko äitee pilvenreunalta seuraa poikansa touhuja liikenteessä ,millo pienel,millo isolla väkkärällä. Taisipa tänään painaa jarrua rekassa kaverina kun eräs isä perheensä kans kiilas eteen kolmion takaa ja onnistui viel sammuttamaan autonsa rekan eteen. Lasten silmät takapenkillä varmaan yhtäsuurina kuin mulla, vajaa puolimetriä ennen passatin kylkeä rekka pysähtyi,,,,,
No, onneks heille ja minulle. Voisi sanoa että tälläista elämä on,,,toisinaan.
Nyt alas ohjaamosta ja muille ; ajellaan ajatellen , liikennettä. Moro
Osanottoni! Sydämellisesti, Ullis.
VastaaPoistaSinulla on usein jännät paikat siellä korkealla ohjaamossa. Tosin tuon kaltaista jännitystä varmaan viimeksi kaipaisisit. Ja vieläkun sen tuottaa törpöt ja ajattelemattomat muut ihmiset.
VastaaPoistaKamu on hyvä olla olemassa, kamppeen kanssa tahi ilman, oli sinulle tukenakin. Otan osaa surusi johdosta. Voimia.
Lämmin osanottoni!
VastaaPoistaOtan osaa suruusi.
VastaaPoistaÄidit ääneti kuiskaavat lähteissään:
VastaaPoistaSua lapseni suojelen aina
ja huolehdin matkallas maailmaan,
että huolet sua maahan ei paina.
Minä kuulen murheesi mielessäin
aina ilosta kanssasi nauran
ja onnesi hetkillä sielussain
elon kauneimman laulun laulan.
Halit.
halaan sua.
VastaaPoistahenkilöautojen kuskit ei tajua, miten usein ne jättää henkensä rekkakuskien käsiin.
tämä isä nyt todennäköisesti muistaa...
onneksi sun jarrut toimi eikä kärry lähteny omille teilleen.
Otan osaa.Ajele vAROVasti.
VastaaPoistaOsanottoni ! Olet äidin esirukousten kannattelema poika, uskoisin niin. Voimia !
VastaaPoistaÄidit ovat katoava luonnonvara valitettavasti. Ja tuttu tunne tämä puhelinsoittokin, jotenkin sen vain tietää... ajatuksin menetyksessäsi mukana jupe, toisaalta itsellä vaikeuksia ymmärtää miksi täällä ylipäätään ollaan ja eletään, eikä tämä kevät sitä helpota ollenkaan?
VastaaPoistaToivon ikuisesti siunauksia tiellesi, missä sitten ikinä liikutkin... tuo oli varmaan vähän hassusti sanottu, mutta ajatus on kuitenkin se.
Otan osaa suruusi. Voimahalit täältä sinne tien päälle.
VastaaPoistakiitokseni kaikille , täällä ohjaamossa lakimääräistä (ja tarpeellista) taukoa viettäessäni luen teidän kommeja. Eiköhän tää tästä pikkuhiljaa elämä jatku kuitenni,,,,,,
VastaaPoistaMinä täällä halaan myös ja esitän osanottoni.Ja kuten sanot,elämä jatkuu....Jatkukoon se pitkään ja onnellisena!
VastaaPoistaOsanottoni suruun.
VastaaPoistaTurvallisia kilometrejä itsellesi.
Sanaton halaus.
VastaaPoistaTurvallisia kilometrejä taipaleellesi.
Kiitän teitä kaikkia vielä kerran ,,,tänään käyn saattamassa äidin matkalle jonnekin,,,,
VastaaPoista