Joulu saapui jälleen ,pikkuhiljaa nurkan takaa yllättäen taas aiheuttaen "pikkukiireen" , ei toki stressiä , täähän on kuiten tuttu juhla jo liki kuudenkymmenen vuoden ajalta.
Jotain outoa aistin tulevissa pyhissä , kunnes yhtenä päivänä ajellessani yksin pimeässä , ajatus kirkastui todellisuuteen. Isäni ensimmäinen Joulu ilman pitkäaikaista, n,60 vuotta, rakasta puolisoaan ja itselle myös ilman äitiä. Kuulostaa ehkä naivilta ja itsensä surkuttelulta että , voi voi poika raasu. En sillä alkanut "avautumaan" mutta tilanne ja elämänvaihe on kuitenkin uusi ja ennenkokematon.
Saimme viettää lasteni ja isäni kanssa yhteisen ,rauhallisen ,lämminhenkisen, ruoantäyteisen aaton.Ainoa särö kenties oli että muksun muksu ei ollut joukossamme vaan vietti aattoa äitinsä kanssa.Kolme polvea neljästä yhdessä oli ihan mukavaa kuitenkin. Isä oli jo viikon hössänny mitä hän laittaisi joulupöytään ja oliha pöydässä kystä kyllä, kuin äidin aikaan konsanaan. Mistään ei voinut päätellä että antimet oli yksin hänen aikaan saannostaan, oli leiponut tortut ja piparit ja laittanut muutoinkin pöydän koreaksi. Kova ukko jos saan sanoa, olisinpa itsekin yhtä sähäkässä vireessä vielä kolmenkymmenen vuoden päästä.Eipä siinä jääny avuksi muuta tekemistä kuin pöydän siistiminen ja tiskien tiskaaminen , josta hän tuntui olevan mielissään.Nyt vain sulatellaan ja huomenna varoen aloittaa arkinen aherrus vaikka Tapsa onkin, hyvää pyhien jatkoa mahdollisille lukijoille,,,
